SÄRKYNYT SYDÄN

Herää aamuyöllä, ei taaskaan unta saa.
On kaikki muut jo kauan aikaa sitten menneet nukkumaan.
Pihalla sataa lunta, tyttö ei saa unta.
Katsoo pihalle lumihiutaleiden tanssia.
Painaa huulet jäätyneeseen ikkunaan,
muistot alkaa taas mieleen palaamaan.
Ei voi tunteitaan aina kieltää,
ei pysty salaamaan.
Ilma tuntuu raskaalta, taas alkaa ahdistaa.
Kyyneleet kostuttaa ihoa,
hän kuiskaa: "sua yhä rakastan."
Kuvittelen taas sut vierelle,
annoithan kerran tilaa tälle sydämelle pienelle.
Kosketan poskeasi ja saatan tuntea taas sydämen sykkeesi.
Hengityksesi elvyttää mut jälleen,
tuo tunne saa mut aina yhtä hämilleen.
Kunpa voisit olla taas tässä kokonaan.
Kunpa pystyisin ajassa taakse palaamaan.
Hetki kuluu, sä oot taas poissa.
Mutta elän yhä siinä toivossa,
että voin vielä nähdä sut kerran.
Saanhan uneksia edes sen verran.
Aika parantaa särkyneen, niin sanotaan.
Sä annoit mulle voimaa,
niin et pystyn siihen taas uskomaan.